Hyvää loppiaista

En aio selitetellä tätä puolen vuoden hiljaisuutta mitenkään. Paitsi ehkä sillä, että mitään ei ole tapahtunut. Rhodos ei valunut mereen ja vietimme sielä elokuun lopussa erittäin onnistunutta rantaelämää. Syyskuun alussa noustiin sieltä koneeseen shortsit jalassa vain huomataksemme neljä tuntia myöhemmin Hk-Vantaan lentokentällä, että tällä puhalsi jo syksyn pohjoistuulet. Että kertaheitolla sitten syksyyn.

Syksyn ja talven aikana on ollut hirveesti kemuja; kavereiden häät lahdessa, 90's bileet ja erittäin onnistuneet eurocviisubileet, jossa tein drag debyyttini esiintymällä Hanna Pakarisena.

Syys-talven aikana on tullut katsottua myös 7 tuotantokautta Star Trek-Voyageria konseptilla: Töistä kotiin - tehdään ruokaa - mässätään ja katsotaan 3-4 jaksoa voyageria. Hienoa. Viikonloput on sitten yleensä mennyt tasaseen kännissä/krapulassa.

Joulut on vietetty ja tänään loppiaisena on viimeinen tälläinen viikkoa pirstaloiva vapaa varmaan ennen pääsiäistä. Nyt pitäisi totutella ajatukseen viisipäiväisestä työviikosta. Ahdistaa ajatuskin.

Lähdemme tästä piakkoin ystäväpariskunnan luo loppiaisen kunniaksi päivälliselle. Tarjolla on katkarapupastaa. Lupasin viedä viinin. Kokki toivoi jotaiin chablista, joten tein työtä käskettyä ja ostin alkosta kaksi pulloa viiniä, joiden etiketissä lukee chablis. Ei mitään halvimpia viinejä, ja näiden pitäisi ainakin alkon mukaan toimia äyriäisten kanssa: Petit Chablis Laroche 2007 ja Chablis Moreau myöskin 2007. Katsotaan miten viinivalintojen käy. Hyvää loppiaista!

Maa järisee

Rodoksella oli tänään maanjäristys, vahvuudeltaan 6,3 richterin asteikolla. Toivottavasti se koko paikka ei nyt sitten valu mereen, ainakaan ennen meidän elokuista matkaa.

Kotirintamalla ei mitään uutta, töitä ja sen jälkeen menin hammaslääkäriin. Paikkasivat yhden hampaan. Kaduttaa, että otin puudutuksen, koska tuntui että se alkoi tepsimään vasta kun koko toimenpide oli ohi.

Olisi tarkoitus lähteä vielä iltakävelylle.

Huuruinen viikonloppu ja paluu arkeen

Lauantai sujui varsin mukavissa merkeissä, viiniä ja Bulgarialaisia hittejä parvekkeelle ystävien kera. Ei edes tarvinnut lähteä mihinkään kun oli niin mukavaa. Illan päätteeksi ehdotin avopuolisolleni, että voisimme ostaa sormukset. Ja vaikka olin humalassa, en katunut sitä lainkaan seuraavana päivänä:) Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo viisi vuotta. Nyt kun tässä näitä perunkirjoitusasioita on joutunut miettimään viimeaikaisten tapahtumien silmissä, niin on tullut mieleen, että meilläkin olisi asiat vähän helpommin jos oltaisiin "virallisesti" yhdessä.

Sunnuntaina heräsin kaameaan krapulaan ja väsymykseen. Kampesin itseni kuitenkin ylös sängystä ja lähdimme pyörillä valtterin kirpputorille moikkaamaan kaveria ja sen äitiä, jotka oli siellä myymässä tavaroitaan. Jostain syystä löydän sieltä harvoin mitään. Ehkä se johtuu siitä, että sunnuntaisin on usein darra eikä pääse tarpeeksi aijoissa ylös. Iltapäivällä kaikki hyvä kama on mennyt ja siellä on jäljellä enää tyyliin jotain kasaan teipattuja herätyskelloja viidellä eurolla. Siellä saa kyllä ihmetellä, kuinka ihmisillä on toi hämärtynyt toi hinnoittelupuoli. Siis vittu joo, maksan kyllä varmasti 25 euroa jostain sormenjälkiä täynnä olevasta Simpsons dvd:stä, varsinkin kun sen saa uutena jostain kybällä. Raivostuttaa. Ite jos lähtis kirpparille myymään kamoja, niin luulis, että tärkeintä siinä on se kierrätysaspekti. Ei voi hinnotella käytettyjä rojujaan noin yli, ihmiset ei ole idiootteja.

Valtterista polkaistiin oopperan puistoon kattomaan niitä city-kaneja. Niitä on yleensä siellä kuulemma tosi paljon, nyt näin vaan yhden. Ne tulee yleensä vasta iltaisin esiin, nyt siellä oli vaan tosiaan se yksi rohkea yksilö puputtamassa ruohoa. "The mostly come out at night, mostly". Sieltä matka jatkui Esplanadin terassille, jossa oli tuttuja juomassa skumppaa ja syömässä mansikkaleivoksia. Sain siellä kaverilta myöhästyneen synttärilahjan, josta olen kyllä aivan liekeissäni. Tori Amosin "A piano: The collection" joka on 5 levyä Amosin parhaita, remixejä ja harvinaisia b-puolia. Koko roska on tungettu aivan mahtavaan boxiin, jonka kannessa on pianon koskettimet. Kuva löytyy täältä.

Torjuttuani ajatuksen sunnuntaisesta skumpanlitkimisestä lähdimme stockalle katselemaan alejuttuja. Mitään ei löytynyt, mutta sen sijaan törmäsimme samaan seurueeseen, jonka olimme ovi sitten hyvästelleet espalla. He olivat jatkamassa kuohuviineilyä erään uuden ravintolan sisäpihaterassille. Tässä vaiheessa päätimme avokkeineni lähteä heidän matkaansa. Lopputuloksena aurinko paistoi, kuohuviini virtasi, porukkaa liittyi lisään seuraan ja oli kaikin puolin mukavaa. Päivä kääntyi iltaa kohden kun päätimme lähteä vielä koffariin pelaamaan mölkkyä ja juomaan vähän lisää kuohuviiniä. Lopputuloksena oli aika tukeva sunnuntaikänni jonka on tuntenut nahoissaan tänään pitkin päivää. On ylipäätänsä varsin mainio ratkaisu vetää kauheat naamat, kun seuraavana päivänä palaa loman jälkeen töihin. Kotona oltiin ehkä joskus puoli yhden aikaan.

Tämä päivä sitten menikin aika vaisuissa merkeissä töissä. Tosin osan eilistä possea näin lounaan merkeissä keskustassa, joka kivasti katkaisi päivää. Muuten töissä ihan normipäivä.

Töiden jälkeen käytiin vähän shoppaamassa kodin ykkösessä. Uusi pöytälamppu, kahvinkeitin, paistinpannu ja rahapuu yhteen semmoisen amppelijutskaan, minkä olin tuonut lahdesta. Kahvinkeittimen kanssa oli hiukan huonoa tuuria tosin heti kärkeen. En huomannut, että virtajohto oli kerällä siellä vesisäiliössä ja lahjakkaasti täytin sen vedellä. Nyt se kuivuu tossa ja mietin uskallanko koskaan laittaa sitä seinään.

Syötiin pinaattikeittoa, kananmunaa, hunajameloonia ja ilmakuivattua kinkkua. Nam. Katseltiin samalla taas yksi dokumentti ilmastonlämpenemisestä ja taas vaihteeksi ahdistaa. Avopuoliso on tehnyt asiaan liittyen hyvän löydön: www.greenseat.com. Tuolla voit laskea lomalentoosi aiheuttamat hiilidioksiidipäästöt ja kompensoida sen tekemällä vastaavan lahjoituksen, jolla sitten ostetaan metsää ja istutetaan puita. Me aijotaan maksaa meidän elokuisen matkan aiheuttavat päästöt.

Tuosta tuli mieleen myös lahjaksi lehmä-sivusto, josta on löytynyt kavereille häälahja ja toisille kavereille kolmekymppislahjat. Tulikin tuosta mieleen, että pitäisi taas laittaa hesylle myös joku avustus. Tekevät hienoa työtä, meidän molemmat katit on sieltä tullut. Olenpas mä herkällä tuulella kun tekis mieli vähän lahjoittaa joka paikkaan jotain.

Sataa ja väsyttää. Olisipa hienoa herätä huomenna aikaisin ja mennä kävelylle ennen töitä. Katsotaan.

Homma hanskassa

Huh sitä eilistä päivää.

Heräsin muutaman tunnin yöunilta kampeamaan äidin kissaa kantokoppaan. Luulin sen olevan suht iisi juttu, maanittelin sen kopan luo, rapsuttelin sitä ja koitin varovasti ohjailla sen koppaa. Heti kun se tajusi mistä on kyse, se veti jarrut pohjaan. Ei uskoisi, että sellaisesta pienessä eläimessä on sellainen voima. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin. Kissa saatiin koppaan ja pian se sitten matkasikin uuteen kotiinsa faijan kyydissä. Jäi ihan hyvä mieli, koska faija kertoi, että sen uusi naisystävä on tosi eläinrakas, eli mutsin kissa sai kyllä sieltä tosi hyvän kodin. Toivon vaan, ettei se kissa tee mitään tyhmää, tyyliin kuseksi niitten kämppää stressissä pilalle.

Päivä menikin sitten taas kamoja pakettiautoon kantaessa. Jossain vaiheessa näytti todella epätoivoiselta, en uskonut, että kämppää saataisikaan tyhjäksi päivän kuluessa. Fiilistä ei yhtään helpottanut, kun SPR:n kuskit (jotka olin pyytänyt hakemaan sieltä käyttökelpoiset kamat pois) lupasivat tulla hakemaan toisen kuorman ja sitten soittivatkin perään, että hei, ei me tullukkaan. Siinä vaiheessa alko vituttamaan. Jos luvataan niin sitten tullaan.

Onneks faija tuli kuitenkin paikalle ja vietiin sitten loppu käyttökelpoinen kama sellaiseen kierrätyskeskukseen. Ne olisi voinut viedä myös sinne SPR:ään paikanpäälle, mutta vitutti niin paljon niitten toiminta, etten halunnu. Olin kuitenkin pitänyt niitä kamoja siellä kaksi viikkoa, sen takia, että niillä oli ruuhkaa noutoaikojen kanssa, muuten olisin voinut roudata ne jo jonnekkin aiemmin. Jo asiasta sovittaessa sanoin, että kannattaa varautua kahteen keikkaan, hyvää tavaraa on paljon. Ketuttaa antaa paljon hyvää kamaa hyväntekeväisyyteen ja ne jättää sitten kuseen. No se siitä.

Illalla kämppä oli kuitenkin suht tyhjä, viimeisen kaatopaikkakeikan jälkeen sinne jäi enää muutama pahvilaatikko, jossa on mun kamoja jotka menee faijan vintille säilytykseen. Faija lupasi hoitaa ne sieltä pois perjantaina ja hoitaa loppusiivouksen. Paluumatkalla faija heitti mut kaverille, jonne sitten jäin yöks. Kaverin koira nukkui koko yön mun jalkopäässä, mikä oli tosi mukavaa.

Perjantaina heräsin ennen yhdeksää, kävin suihkussa ja lähdin kohti keskustaa. Menin avopuolisoani vastaan ja lähdimme hautausmaalle laskemaan äidin uurnan maahan. Se ei tuntunut kovin vaikealta, vähän ehkä itketti. Siunaustilaisuudessa aiemmalla viikolla itkin melkein alusta loppuun. Sekin reaktio yllätti minut aika paljon, koska ennen siunaustilaisuutta olin ajatellut, että eihän tässä mitään, ei ees itketä. Mutta toisin kävi. Ihan hyvä niin, koska se itku tekee todella hyvää tälläiselle ihmiselle, joka ei oikeastaan koskaan itke.

Söimme vielä lounaan ja lähdimme sitten takaisin kohti Helsinkiä. Junassa avopuolison kanssa tuli puhetta esim. käsitteestä "kulttuurishokki". Muistan, kun jotkut kaverit kävi teininä 2 viikkoa tädin luona Lontoossa ja sitkun ne tuli takasin Suomeen, ni oli kauhee kulttuurishokki ja suomen kieli oli ihan unohtunut. Termiä "kulttuurishokki" voi käyttää ehkä siinä tapauksessa, että sut tiputetaan ilman mitään ennakkotietoja koneesta jonnekkin Afrikan sydänmaille tuntemattoman heimon keskelle ja sun pitäis siellä sitten arkea pyörittää. Mutta tämä kyllä toimii ilman sitä kulttuuri-etuliitettäkin. Shokki sana on kärsinyt merkityksellisen infaation. Seiskan sivuilla joku voi tilittää olevansa shokissa jostain Mika ja Erja Häkkisen erosta, pliis. Shokki on elimistön puolustuskeino joko fyysiseen tai henkiseen äkilliseen kriisiin. Ja jos sä olet shokissa nyt esim. vaikka tosta Häkkisten erokeissistä, niin taidan olla valmis kuolemaan samantien. No bonus.

Helsingissä oli samantien mukavaa ja kotoisaan, kaveri oli tullut edellisenä yönä takaisin lomalta bulgariasta, joten nähtiin sitä ja muita terassilla. Saatiin tuliaisiks joku ruususaippuahässäkkä ja sellanen cd joka sisältää kaikki bulgarian kovimmat hitit. Aivan upeeta, aioin kohta alkaa luukuttamaan sitä parvekkeella ja vetää pienimuotoiset perjantai plöröt tässä parvekkeella.

Ratikassa kotiinpäin tullessa oli lipuntarkastus, mikä on musta aina jotenkin vain mukavaa. Mua ei yhtään haittaa maksaa kuukausilippua, koska täällä Helsingissä on kuitenkin helvetin toimiva joukkoliikenne. Miettii nyt vaikka jotain lahtea, siellä 0-6km matka maksaa 2,90, eikä sillä voi edes vaihtaa mihinkään toiseen bussiin. Niitä tarkastuksia vois olla enemmänkin. Mua vituttaa, että mäkin joudun maksamaan mun lipun hinnassa joidenkin pummien matkat.

Jees noh mut nyt on hyvä meininki. Kotona vähän siivoilin. Täällä on ihanaa ja kotoisaa lähes kolmen viikon poissaolon jälkeen. Istun parvekkeella ja juon siideriä, kohta tulee kaverit ja sitten alkaa spritserien tinttaus ja bulgarialainen poppi raikaamaan. Ehkä vois myös iha vähä joraa.

Oothan täällä seuraavan kerran kun tuun?

Voi hitto, eksyin jotain ihme kautta you tubessa katselemaan videoita, joissa tehdään musiikkia laitteella nimeltä, "monome". En jaksa selittää ni KVW, eli katso ystävällisesti tämä linkki.

Tässä videossa tyyppi käyttää tuollaista itse rakennettua monomea. Aika hardcore, en itse tuollaista lähtisi (siis osaisi lähteä) rakentamaan, mutta tuollainen olisi kyllä saatava. Maksaa jotain 500 euroa, eli liian kallis toistaiseksi mun tarpeisiin. Mun pitäis nyt ylipäänsä raahaa perseeni kauppaan ja ostaa sellanen midi keybord. Häsäilen koneella välillä musiikkia ihan omaksi ilokseni, mutta turhaudun aika helposti, koska pitää nuotittaa se musa piirtelemällä viivoja sinne midikarttaan. En osaa nuotteja eikä kiinnosta opetella, oon opetellu kersana soittamaan koskettimia korvakuulolla.

Lukiossa musiikinmaikka piti pianotunteja, sain kotiläksyksi ekalta tunnilta jonkun palikkaversion "let it be":stä. Kappale oli tuttu ja kaveri kattoi vierestä, että meni nuottien mukaan. Musiikinmaikka kehui suoritusta ja todellisuudessa en ollut ees vilkassu niitä nuotteja. En väitä siis olevani mikään superlahjakas, mutta on mukavaa harrastaa.

Se tyyppi siitä videosta kuuluu sellaiseen bändiin kun sts9. Kuuntelin näytteitä niiden sivulta ja se kuulosti ihan mielenkiintoiselta. Täytyy paneutua asiaan tarkemmin.

Radio Helsingin sivuilla on taas kesähittiäänestys. Mun valinta oli helppo, Jalankulkuämpäri ja " Ansa, Tauno ja Taunus ". Sitä kesäisempää biisiä saa hakea, kun mimmit ajelee ja on kuumia ja kylmiä vuoronperään. Bonarit mahtavasta välispiikistä, saa mut hymyyn joka kerta. Muista äänestää, ettei sitten myöhemmin harmita!

Olen kuunnellut todella paljon Maritta Kuulan uutta levyä "Ampiaisten kuningatar" Siinä on pari biisiä, jotka on ollut nyt erityisen sattuvia omaan tilanteeseen: "Sairaalan porteilla" ja "Silmät kiinni". Näin Maritan keikan libertessä (puoliksi, koska ei tiedetty että se oli siellä) joskus viime syksynä . Silloin jo toi "Silmät kiinni" jäi jotenkin mieleen. "Älä soita mulle enää" on myös jotenkin niin järisyttävän hyvä biisi, että pysäyttää joka kerta.

Huominen lähestyy ja en ole pakkaamisen suhteen yhtään valmiimpi. Toisaalta, on ehkä ihan turha yrittää enää tässä vaiheessa yötä mitään tehdäkkään. Aamulla pitää kuitenkin nousta ajoissa metsästämään kissaa kuljetuskoppaan. Voi kun saisi tän kämpän tyhjennyksen huomenna valmiiksi, niin kuin olin ajatellut. Ja pääsisi viikonlopuksi kotiin.. "Ja tiedän, et oo täällä, seuraavan kerran kun tuun. Et ole niin kuin muut. "

Hyvää yötä.

Aikavääristymä

Miten kello on muka noin paljon? En ole tehnyt moneen tuntiin yhtään mitään, vaikka olisi pitänyt pakata ihan hulluna. Noh tai olen juonut kahvia ja polttanut aivan luvattoman paljon tupakkaa. Viihdytin myös itseäni internetin ihmeellisessä maailmassa. Chattasin facebookissa ja lueskelin Minna Jokisen blogia

Vietin myös puolisentuntia taistelemalla erään ison pankin e-maksun kanssa. Keikkaliput on nyt postissa, eihän se vaatinut kuin kolme koneen uudelleenkäynnistystä ja sitä, että mulla ei oo epilepsiaa, koska se "maksun hyväksyminen"-ruutu jäi joka kerta vilkkumaan n. 5 minuutiksi näyttöön ennenkuin koko paska piti sulkea ja aloittaa taas alusta.

Nukuttais jo kyllä, mut en usko että uskallan jättää tätä pakkaamista enää yhtään hilkummalle. Perjantaina onneksi pääsee kotiin Helsinkiin ja voi ottaa vähän etäisyyttä tähän hommaan. Tuntuu, että yksi viikko kotona ois tehnyt terää, mutta maanantaina alkaa työt. Ja tarkemmin ajatellen, eiköhän se ole parempi niin. Tämä kolme viikkoa, minkä olen äidin asioita järjestellyt tuntuu kyllä ihan todella pitkältä ajalta, nyt kun ajattelee näin jälkikäteen. Ehkä mä en kulje tällä hetkellä ihan oikessa ajassa. Tuntuu siltä, että oli aika ennen äitiä ja nyt on sitten alkanut aika sen jälkeen. Tällä koko hommalla on ollut jotenkin todella merkittävä vaikutus, enkä nyt puhu pelkästään surusta tms. Mistä sitten puhun, sitä joudun miettimään ehkä hieman vielä itsekin.

Viimeistä iltaa

Äidin kissa saattaa olla stressaantunut, mutta niin olen minäkin. En vain aio osoittaa sitä paskomalla sängylle, koska joutuisin sen kuitenkin itse siivoamaan.

Kämppä on aivan sekaisin, kun olen koittanut pakata. Okei, olen saanut aika paljon aikaa, mutta täällä ei näytä ollenkaan siltä, mitä aamulla ajattelin. Sen lisäksi olen saanut pienet ahdistukset päälle. Tavaroiden poisheittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Olen varmaan jotenkin alitajuisesti jättänyt vaikemmat päätökset viimeiseksi.

Onni on se, että olemme tänä kesänä puhuneet avopuolison ja ystävän kanssa yhteisen kesäpaikan hankkimisesta. Ei siis nyt, vaan tyyliin aikajanalla 1-5 vuotta. Nyt voinkin pakata sellaiset tavarat (joita en välttämättä kotiini halua, mutten ole valmis luopumaankaan) erillisiin laatikoihin, jotka nyt ainakin väliaikaisesti menevät säilytykseen faijan varastoon. Sieltä voin sitten kaivaa kodikasta kuppia ja kippoa, kun se kesäpaikka joskus löytyy.

Huomenna äidin kissa muuttaa isälle asumaan. Jännittää miten tuo kissavanhus sinne sopeutuu. Se kun on elänyt melkein koko elämänsä täällä äidin kanssa kaksisteen, eikä tule oikein toimeen muiden kissojen kanssa (tämä on ainakin oletus). Faijalla on siellä yksi kissa jo. Noh, onpas kateilla ainakin iso omakotitalo käytössä, kai ne sieltä omat nurkkansa löytää. Jaah, no ei muuta ku tack och adjöö, kuppi kahvia, röökiä ja sit taas hommiin.